VAROITUKSET:
- PELAAJIA TULEE OLLA VAIN YKSI. Pelaa aina yksin, sillä pelissä on suuri riski että pelaaja joutuu riivatuksi.
- ÄLÄ PELAA PELIÄ, KUN TALOSSA ON MUITA IHMISIÄ. Toinen ihminen saattaa tarkoituksetta tulla löydetyksi ja satutetuksi.
- ÄLÄ LAITA NUKEN SISÄÄN OMAA VERTASI. Se voimistaa rituaalia.
- ÄLÄ KÄYTÄ VEISTÄ TAI SAKSIA NUKEN PISTÄMISEEN. On suositeltavaa käyttää neulaa tai hammastikkua. Jos nukke löytää sinut, se hyökkää päällesi saman aseen kanssa. Jos olet käyttänyt veistä tai saksia, saatat olla hengenvaarassa.
- ÄLÄ ANNA NUKELLE OMAA NIMEÄSI TAI LÄHEISESI NIMEÄ.
- ÄLÄ LAITA VALOJA PÄÄLLE PELIN AIKANA. Jätä ainoastaan televisio päälle.
- ÄLÄ NUKAHDA PELIN AIKANA. Tällöin nukke voi löytää sinut ja riivata ruumiisi. Koska pelin tarkoituksena on “jos löydät minut, saat ruumiini”.
- ÄLÄ LÄHDE TALOSTA PELIN AIKANA. Nukke löytää sinut.
- ÄLÄ PELAA TÄTÄ PELIÄ, JOS SÄIKYT HELPOSTI TAI SINULLA ON SYDÄNSAIRAUKSIA. KYSEESSÄ ON OIKEA RITUAALI, JONKA KANSSA EI TULE LEIKKIÄ. SINUA ON VAROITETTU.
Peetu
Lotta katsoo minuun ja irvistää niin, että puoliksi hampaaton suu näyttää hassulta. Sille on tulossa uudet kulmahampaat ylös, se oli viime yönä repinyt taas yhden heiluvan maitohampaan irti. Nyt se pitelee hammasta kädessään ja meinaa käyttää sitä tyhmässä pelissä. Yleensä kuulemma suositeltiin käyttämään kynsiä, mutta hammas olisi vielä parempi Lotan mielestä. Se on kauhean innoissaan pelistä, minut taas on puoliväkisin raahattu mukaan. Minun mielestä ei pitäisi leikkiä vakavilla asioilla, mutta ne sanoivat vaan, että olen jänishousu. Joten pakkohan minun on todistaa, että en ole.
Frans se oli koko tyhmän jutun keksinyt. Tai se oli kuullut sen koulussa. Kuulemma kaikki muut sen luokkalaiset olivat jo pelanneet. Frans on siis minun ja Lotan serkku, se on meitä vanhempi, nyt jo kolmetoista. Lotta on kahdeksan ja minä viisi. Me ollaan Lotan kanssa sisaruksia. Mutta kaikki me kolme asutaan samassa talossa. Frans asuu meidän kanssa, kun sen vanhemmilla on jotakin ongelmia, minulle ei ole kerrottu enempää. Lisäksi mummi ja pappa asuu meidän kanssa. Talo on tosi iso. Ne asuu toisessa siivessä ja nukkuu, ei ne herää kuitenkaan. Äiti ja isä on matkalla, ne lähti illalla. Ne luuli, että me kaikki oltiin jo nukkumassa, ja Frans on ennenkin pitänyt meistä huolta. Ja mummi ja pappa on ihan lähellä, jos jotain sattuu. Lotta sanoi, ettei ne saisi olla samassa talossa pelin aikana, mutta koska Lotta ja Frans ei usko peliin muutenkaan, niin sillä ei ole väliä.
Ensin pitää leikata nalle auki. Nalle on pieni, vaaleanruskea ja nappisilmäinen. Se on Lotan lelunalle. Minun lelujani ei saa kukaan leikellä. Frans leikkaa saksilla nallen auki vatsasta ja vetää sitten täytteet ulos. Tilalle laitetaan raakaa riisiä. Lotta sanoo, että se houkuttelee henkiä. Sekaan Lotta laittaa maitohampaansa. Minä laitan mukaan kynnenpalan, jonka olen järsinyt irti.
“Pistetään verta kanssa”, Frans sanoo silmät suurina.
“Se oli säännöissä kiellettyä”, Lotta sanoo, mutta nauraa samalla.
“Odotas!” Frans iskee silmää ja katoaa hetkeksi kylpyhuoneesta. Me istutaan lattialla leikelty nalle edessämme.
“Ihan pari tippaa vaan”, Frans palaa ja sillä on mukana neula. Se pistää omaan sormeensa ja painaa sitten sitä niin, että veritipat nousevat pintaan ja tippuvat nallen sisuksiin. Lotta toistaa saman omalla sormellaan.
“Sun vuoro”, ne katsoo minua. Pudistan päätäni.
“Mulle riittää kynsi”, vastaan. Ne pyörittelevät silmiään, mutta eivät painosta. Tiedän, ettei ne halua liiaksi säikyttää minua, kun sitten en suostuisi enää koko hommaan. Katselen hiljaa, kun Lotta neuloo nallen takaisin kiinni punaisella langalla. Se ei osaa neuloa, pistot menee minne sattuu, ja se pistää sormeensakin. Mutta Frans tuskin olisi yhtään sen parempi hommassa. Ylijäävän langan Lotta kieputtaa nallen ympäri monta kertaa. Lanka on ihan verenpunaista vaaleaa karvaa vasten.
“Sitten sammutetaan valot”, Frans käskee. Tästä minä en tykkää. Vihaan pimeää. Valot sammuu ja kestää hetki ennen kuin taas erotan kylppärin ympärillä. Me joudutaan odotella hetken, koska peli pitää suorittaa tasan kolme yöllä ja kello on vasta seitsemää vaille.
Lopulta kello tulee kolme. Kylpyammeeseen on laskettu vesi. Frans heittää nallen veteen ja miettii sitten hetken.
“Sille piti antaa nimi.”
“Mä olen sanonut sitä Herrä Nöpöksi”, Lotta vastaa ja luulen, että se punastuu. Pimeässä sitä ei voi erottaa, mutta kuulen sen Lotan äänestä.
“Voi hemmetti. Ei me nyt sellaista. Mä mietin, että voitaisiinhan sille antaa jonkun meistä nimi. Kuten säännöissä oli kielletty”, Frans irvistää.
“Ei ainakaan minun!” Saan sanotuksi.
“Ei sinun. Eikä kyllä munkaan. Uskaltaako meidän nimeä? Jos sitten kuitenkin. Tai no”, Lotta aprikoi.
“Annetaan sille nimeksi Popsi.” Frans ehdottaa.
“Eikä!” Lotta huudahtaa selvästi ärsyyntyneenä. Popsi on meidän Suomenajokoira.
“No mitä sä pelkäät? Että jokin henki kiroaa Popsin? Ei kai koiraa voi kirota”, Frans vastaa. Luulen, että se on oikeassa. Nyökyttelen mukana. Popsille tuskin on mitään vaaraa siitä, että me käytetään sen nimeä.
“No okei”, Lotta myöntyy vastahakoisesti.
Frans heittää nallen kylpyammeeseen. Sitten se toistaa:
Frans on eka. Frans on eka. Frans on eka.
Lotta jatkaa:
Lotta on toka. Lotta on toka. Lotta on toka.
Ne katsoo mua. Henkäisen syvään. En halua sanoa sitä, mutta sanon kuitenkin:
Peetu on kolmas. Peetu on kolmas. Peetu on kolmas.
Tämä kohta oli hieman muokattu, koska pelissä ei kuulemma pitäisi olla kuin vain yksi pelaaja. Uskaltaisikohan Frans pelata yksin? Epäilen. Siksi se meidät halusi mukaan. Vaikka se ei usko peliin, sitä pelottaa silti.
Me kävellään toiseen huoneeseen. Pimeässä talo näyttää tosi inhottavalta. Huonekaluja ja tavaroita on vaikea tunnistaa. Lotta laskee kuiskaten hitaasti yhdestä kymmeneen. Me mennään takaisin kylpyhuoneeseen. Frans huutaa ääneen:
Löysin sut Popsi!
Frans nostaa nallen kylpyammeesta ja se tiputtaa tosi paljon vettä. Frans sotkee vettä lattiallekin. Se ottaa esiin ison keittiöveitsen.
“Hei! Ei saanut veitsellä pistää”, Lotta katsoo Fransia. Alkaako Lottaa pelottaa? Se vaikuttaa siltä.
“No mitäs hauskaa hammastikussa olisi?” Frans kysyy ja työntää veitsen niin syvälle, että se tulee nallen selkäpuolelta läpi. Kuulen kun Lotta nielaisee. Sitä varmasti hermostuttaa. Minä näprään paidanhihaa, joka on märkä. Se on ollut suussa aiemmin. On paha tapa pureskella vaatteita, mutta se tapahtuu ihan ajattelematta. Frans heittää nallen takaisin kylpyammeeseen. Sitten se katsoo meihin ja me kaikki toistetaan yhteen ääneen:
Popsi on etsijä. Popsi on etsijä. Popsi on etsijä.
Ne ei huomaa, että toistan vain kaksi kertaa. Ihan varmuuden vuoksi en halua sanoa koko runoa. Jos se vaikka tarkoittaisi, että koko peli menee pieleen ja mitään ei tapahtuisikaan. Se olisi ihan hyvä.
***
Peli
Lottaa jännittää ihan hirveän paljon, mutta sitä ei sovi näyttää, koska Peetu on mukana. Lotta on aina suojellut pikkuveljeään, pitänyt sitä kunniatehtävänään. Eikä Lotta usko, että Franskaan haluaa Peetun säikähtävän, koska kun Peetu säikähtää, niin tulee huutoa ja itkua. Lotta istuu lastenhuoneen lattialla polvet leukaan vedettyinä ja tuijottaa ympärilleen pimeässä huoneessa. Pelin ohjeiden mukaan pitää olla huone, jossa ollaan piilossa nukelta. He valitsivat lastenhuoneen. Televisio on jätetty päälle, mutta se ei ole yhdistettynä mihinkään laitteeseen, tällä hetkellä se näyttää vain lumisadetta. Frans istuu lattialla ja nyppii nukkaa matosta. Peetu istuu jalat ristissä ja käsi suussa, paidanhihaa imeskellen. Lotta läimäyttää Peetun kättä kevyesti.
“Lopeta se paidan syöminen.”
Heidän vieressään on kolme lasia ja niissä kaikissa on suolavettä.
Yhtäkkiä Frans on kuulevinaan jotain. Askeleita. Frans pinnistää ja keskittyy. Lottakin kuulee sen. Peetu katselee vanhempia lapsia, joiden eleet kertovat siitä, että jotakin tapahtuu. Paidanhiha eksyy jälleen huulille.
TÖM. TÖM. TÖM. TÖM.
Peetu päästää pienen kirkaisun. Lotta syöksyy painamaan käden tämän suulle.
“Hsss.”
Eteisestä kuuluu askeleita. Tällä kertaa ne selvästi juoksevat
TÖTÖMTÖMTÖTÖM.
Peetua itkettää. Lotta pitelee veljeään kainalossaan, mutta ei voi olla itsekin tärisemättä. Frans on noussut istumaan jalkojensa päälle. Hän kapuaa kokonaan pystyyn ja astuu lähemmäs ovea.
“Älä”, Peetu vaikertaa, mutta Lotta painaa yhä kättään tämän suulle.
“Ei hemmetti. Se toimii oikeasti”, Frans kuiskaa. Lotta pudistaa tälle päätään. Lotta on aina ollut tosi rohkea, mutta nyt hänestä ei tunnu enää kivalta. Yhtäkkiä ulkoa alkaa kuulua haukuntaa. Popsi on ulkohäkissä, se haukkuu kuin hulluna.
“Ei olisi pitänyt nimetä sitä Popsiksi”, Lotta kuiskaa.
“Ei sillä ole hätää”, Frans sanoo takaisin ja istuu jälleen lattialle. Poika miettii ankarasti pitäisikö peli lopettaa. Mutta hän toivoisi kuulevansa muutakin kuin askeleet eteisessä.
Yhtäkkiä Popsi uikuttaa ja vaikenee sitten kokonaan. Peetu heijaa itseään lattialla.
“Mitä tapahtui?” Lotta kysyy hädissään. Frans vain kohottaa olkiaan tytölle.
TÖM. TÖM. TÖM. TÖM. TÖM. TÖM. TÖM. TÖM.
Askeleet kuuluvat eteisestä. Ne seisahtuvat lastenhuoneen suljetun oven taakse. Nyt Franskin pelkää. Ei hän sitä kenellekään myöntäisi, mutta hän pelkää. Aivan tosissaan.
Hihih hii.
Oven takaa kuuluu vaimeana naurua. Ihan kuin pikku tytön naurua. Peetulla vierii kyyneleet poskille. Lotta tarttuu vihreään suolavesilasiin, se on Peetun. Hän nostaa sen veljensä huulille ja katsoo tätä käskien. Sitten hän ottaa oman lasinsa, violetin, ottaa siitä kulauksen, mutta pitää veden sussaan. Sitä ei ohjeiden mukaan saa niellä. Se täytyy pitää suussa, niin etsivä henki ei löydä piilossa olevaa.
Ahhah haa.
Nauru kuuluu taas. Sitten kuulostaa kuin joku raapisi ovea ulkopuolelta.
Peetu pelästyy ja nielaisee vanhingossa osan vedestä. Sitä on vaikea pitää suussa. Tuntuu, että kurkku on kuiva ja vesi pitäisi väkisinkin niellä. Sitä paitsi, hän otti liian suuren kulauksen ja nyt vesi vuotaa suupielistä pikku hiljaa ulos. Peetu pyyhkii sitä kuolankastelemalla paidanhihallaan.
Yhtäkkiä television lumisateen keskeltä kuuluu tuttu sävelmä. Tv-ruutuun ilmestyy Sirkuspelle Hermannin kasvot. Peetu ynähtää ja alkaa nyyhkyttää.
“Hyi hemmetti!” Frans henkäisee. Lotta miettii mielessään, että ei Hermannia kuulu tulla televisiosta kolmen jälkeen yöllä. Onko tämä nyt pahojen henkien tekosia. Hän tärisee holtittomasti. Hän sylkee suolaveden suustaan takaisin lasiinsa.
“Frans! Nyt riittää. Lopetetaan tämä”, Lotta kuiskaa Fransille vihaisena. Televisio on taas kääntynyt lumisateelle.
KOP KOP KOP.
Joku koputtaa oveen. Peetu peittää silmänsä käsillään. Vettä on todella vaikea olla nielemättä, mutta Peetu uskoo, että se on ainoa asia, joka suojelee häntä.
Frans tuijottaa oveen hievahtamatta.
“Kuulitko?!” Lotta kuiskaa kovaäänisesti.
“Joo”, Frans myöntyy ja ottaa hänkin viimein vesilasinsa. Se on harmaa. Hän ottaa kulauksen vettä, pitää sitä suussaan. Sitten Frans menee ovelle ja painaa kahvan alas. Sydän pamppailee valtavasti. Frans avaa oven ja melkein odottaa näkevänsä jonkun sen takana. Mutta eteinen on tyhjä. Hän viittoo pienemmille, että nämä jäisivät huoneeseen ja hiipii sitten itse kylpyhuoneeseen. Hän pälyilee koko matkan ympärilleen jännittyneenä. Missään ei näy ketään. Frans pääsee kylpyhuoneeseen ja kumartuu nostamaan nallen ammeesta, mutta se ei enää olekaan siellä.
Frans pudistaa päätään epäuskoisena. Hän juoksee takaisin lastenhuoneeseen, sylkee veden suustaan lasiin ja sanoo kauhuissaan:
“Nalle on kadonnut.”
“Älä valehtele”, Lotta vastaa. Hän on varma, että kyseessä on pojan kepponen. Täytyy olla.
“Tule vaikka itse katsomaan.”
Lotta nousee, katsoo Peetua ja sanoo:
“Pysy sinä täällä.”
Peetu ryömii askartelupöydän alle suu täynnä suolavettä ja odottaa.
*
Peetu
Ne ei tulleet takaisin. Lotta ja Frans. Ehkä ne haluaa vain säikytellä. Ehkä niille tapahtui jotain. En osaa lopettaa peliä yksin. Tiedän, että nalle pitäisi löytää, huutaa kolmesti minä voitin, juoda suolavettä ja kaataa siitä osa nallen ympärille tai jotain, mutta en ole ihan varma. Sitä paitsi Frans sanoi, että nalle pitäisi myös haudata suolan kanssa, ettei henki palaisi siihen. Ehkä ne on hautaamassa sitä? Mutta en ole kuullut askeleita ollenkaan sen jälkeen, kun Lotta ja Frans menivät kylpyhuoneeseen. Ne eivät kai ole poistuneet.
On ihan hiljaista. Valoja ei saisi laittaa päälle kesken pelin, mutta kun tekisi kamalasti mieli. Valossa varmasti kaikki näyttäisi vähemmän pelottavalta.
Yhtäkkiä Frans ilmestyy oviaukkoon. Sillä on kummallinen ilme. Se katsoo muhun.
“Mummi ja pappa on kuolleet”, se sanoo.
Minulla on yhä suu täynnä suolavettä, joten en voi vastata. Istun askartelupöydän alla ja katson Fransiin pelokkaana.
“Niitä oli isketty keittiöveitsellä”, Frans jatkaa.
“Ja Popsia kanssa.”
Haluan perääntyä, mutta seinä tulee vastaan. En usko siihen, mitä Frans sanoo, se valehtelee. Olisin kuullut, jos Frans olisi käynyt toisessa siivessä tai ulkona. Frans tulee lähemmäs. Se kyykistyy pöydän vierellä ja nyt sen silmät on samalla tasolla minun silmien kanssa. Se katsoo mua.
“Lotta on kadonnut. Mä luulen, että se tappoi ne kaikki”, Frans sanoo. Tiedän nyt varmaksi, että se huijaa. Lotta ei pystyisi sellaiseen. Ei tekemään sellaista, mutta ei myöskään pystyisi, koska se on liian pieni ja heikko. Mutta Frans sen sijaan…
“Tule. Meidän pitää löytää se nalle”, Frans sanoo ja ojentaa kättään. Minä pudistan päätäni ja vedän polviani lähemmäs rintaani.
“Älä viitsi olla vaikea!” Frans huutaa. Pysyn paikoillani. Varon nielemästä. Jos Frans ei ole Frans, niin suolavesi on ainoa, joka suojelee minua. Niin minä uskon.
“Tule nyt. Ei ole mitään hätään. Se oli vain tyhmä peli”, Frans vakuuttaa ja ojentaa taas kättään. Minä pudistan päätäni ja painan sitten silmäni kiinni. Toivon, että kaikki on ohi, kun avaan ne. Kuulen Fransin sanovan:
“Et sinä ikuisesti voi olla nielemättä.”
Minä mietin hetken, avaan silmäni ja kömmin sitten ulos pöydän alta. Frans lähtee kulkemaan kylpyhuoneeseen. Kuljen sen perässä. Alkaa olla sietemättömän vaikeaa olla nielemättä vettä suussa. Kylpyhuoneessa näen Lotan. Se makaa kylpyammeessa kasvot alaspäin siten, että en voi nähdä niitä.
En pysty olla nielemättä. Suolavesi valuu kurkusta alas ja suu tyhjenee. Katson Fransia. Pelkään että se tarttuu minuun, mutta sen sijaan se vetääkin esiin keittiöveitsen. Se iskee sillä suoraan itseään vatsaan. Haukon henkeä kauhuissani. En tiedä, mitä tehdä, raajat eivät toimi. Katseeni osuu kylpyhuoneen lattialla istuvaan nalleen. Sen sisälmykset valuvat veitsellä leikatusta vatsasta ulos. Verisiä riisinjyviä ja maitohammas.
Tarinan peli on japanilainen hitori kakurenbo.
